Kulmamies #13: Lupauksia

Heti kärkeen kiitokset saamistani puheluista ja sähköposteista. Mukava saada palautetta näistä jutusta. Myönteinen palaute ei ole kuin vesi sorsan selässä. Valuu sorsaa kostuttamatta maahan. Se on paremminkin maahan imeytyvää pohjavettä, josta ainakin janonsa sammuttaa kun mökki on tulessa.

Uudelle vuodelle on tapana tehdä lupauksia. Niissä on pääosin kysymys itsensä niskasta kiinni ottamisesta. Ryhtiliikkeellä muuttaa arkielämän kulkua siten, että syntyisi aikaisempaa merkittävämpää tulosta ja tekijälleen välitöntä itsekunnioitusta. Seuraavassa omat kuusi lupaustani sananlaskuilla tiivistettynä. Jos näistä jotakin iloa olisi ainakin niille, jotka vielä miettivät omia vuoden 2020 harppauksiaan. Oman työmotivaation kannalta vähintäänkin yhteenvetoa menneen vuoden onnistumisista kannattaa tehdä.

Laiska se töitään luettelee. Uusia töitä tulee aina pyytämättä ja yllättäen. Lisäksi ajanpuute jallittaa myös jonkun vuosittainen perushomman kanssa. Kokonaisuus on liian usein vahvasti hakusessa. Laadin tiimini kanssa vuosikellon, johon sijoitamme organisaation elämän kannalta keskeisimmät asiat. Perään vastuuhenkilöt, aikataulu ja resursointi. Vähemmän yllätyksiä ja enemmän ennakointia.

Ei työt tekemällä lopu. Hyväksyn aluksi, että kaikesta tekemättömästä työstä en kykene elinaikanani selviytymään. Valitsen etsin kokonaisuuden kannalta tärkeimmät työt. Siis tärkeimmät eikä mukavimmat. Laitan nämä työt kalenteriin tapahtumina. Varaa niille ajankohdan ja keston. Jos työ liittyy sähköpostiin, niin lisään kalenteriin myös postin logitiedot. Vähemmän unohduksia ja enemmän mielenrauhaa.

Ennen pirun kesyttää kuin savolaisen. Golfseuran innostavassa ilmapiirissä myös pöhköjä aloitteita syntyy. Kerron oman mielipiteeni niihin heti tuoreeltaan. Sitten valmistelen päätettävät asiat hyvin ja teen myyntityötä päättäjien suuntaan. En tingi omista tavoitteistani miellyttämisen takia, vastuunottoa karttaakseni, odotettavan haastamisen pelossa, puutteellisen osaamiseni takia tai laiskuuttani. Toki vaihdan mielipidettäni tilanteessa, missä parempi vaihtoehto tulee esille. Vähemmän aivopieruja ja enemmän jämäkkyyttä.

Ei se reki kauan tiellä pysy, jos toisesta aisasta veretään. Johdan kannustamalla ja onnistumisia kertaamalla. Osaamisen puutteita paikkaan työtä ohjaamalla, uuden oppimiseen innostamalla ja resurssointia muuttamalla. Annan aikaisempaa enemmän palautetta. Kerron asioiden yksityiskohdista, tuloksesta, tunnelmasta, tilanteista, aloitteellisuudesta, onnistumisista, virheistä ja omista tunteistani. Muistutan ihmisiä heidän tärkeydestään ja omasta sitoutumisestani heihin. Vähemmän epävarmuutta ja enemmän rakkautta.

Ei silloin tehdä pidä, kuin kovin käsketään. Ylläpidän työyhteisössä rentoa, jopa hauskaa tai ainakin vähemmän totista ilmapiiriä. Hoidan työni huolella, mutta en ota itseäni turhan vakavasti ja korosta työpanokseni merkitystä koko organisaation kannalta. Edistän työyhteisössä mahdollisuutta loistaa osaamisellaan, mutta myös olla jossakin asiassa heikko. Tehdä virheitä ja oppia niistä. Vähemmän pönötystä ja enemmän vapautta.

Harvoin sonni vasikoitaan nuoloo. Lupaan antaa tilaa uusille tuttavuuksille ilman ennakko-odotuksia. Hakeutua itselleni uusiin ja myös pelottaviin tilanteisiin. Pohtia uusia ratkaisuja enemmän mahdollisuutena kuin uhkina. Jättää korostamatta kokemuksesta syntynyttä pessimismiä päätöksiä tehtäessä. Auttaa läheisiä onnistumaan heidän omissa tavoitteissaan. Enemmän kannustaa ja innostaa kuin varoitella ja olla huolissaan. Yritän koskettaa, halata, silittää ja olla hiljaa. Vähemmän sulkeutuneisuutta ja enemmän läheisyyttä.

Foordi ei ole auto eikä margariini voita. Voiko näissä lupauksissa todella onnistua? En tiedä, mutta kieltämättä epäilen jo tässä vaiheessa. Ihminen kun on pohjimmiltaan heikko. Aina voi kuitenkin yrittää. Kyllä se siitä johonkin suuntaan lopulta lipeää. Tätä kirjoittaessa sain suhteellisen paavillisen olon. Taidankin hankkia hippalakin, aloittaa latinan opinnot ja ostaa yksisuuntaisen lipun Vatikaaniin. Herra olkoon kanssanne!

Terveisin Pekka Palmunen