Kulmamies #14 Tuulikaappi

Tälläkin kertaa onnistuin kevätseminaarin markkinoinnissa. Resepti oli yksinkertainen. Kun en tee mitään, niin jäsenistö aktivoituu itsestään. Pitäisikö tästä olla huolissaan? Kevään toimialanpäivät vetävät pääkaupunkiin satakunta meikäläistä. Kiitos siitä. Yhdistyksen toiminnalla on merkitystä ja jäseniltä jälleen hieno osoitus kärryillä pysymisestä. Olemme vahvempia yhdessä. Jos ilmoittautumisia ei olisi määräaikaan mennessä tullut, niin olisimme Antin kanssa ryhtyneet sabotoimaan tapahtumaa sosiaalisessa mediassa. Kaikkien aikojen pohjanoteeraus odotettavissa! Kevätseminaari tulee aiheuttamaan myötähäpeän tunteita ja itkuun purskahtamista niissä muutamissa osallistumaan pakotetuissa jäsenissä!

Kun pakkaat matkalaukkua seminaaria varten, niin muista vara-alusvaatekerran lisäksi ainakin yksi asia. Se mitä takaisin lähtöpisteeseen palaa riippuu pitkälti sinusta. Seisooko tuulikaapissa reissussa rähjääntynyt juopon alku, joka rohkeasti sanoi suorat sanat. Vänkäsi seminaarissa tarjoiltua vieressä istuvan ja yksinpuhelusta kärsivän tutun kanssa. Virkistyisi murjottamalla loppuillan omissa oloissaan ravintolan nurkassa. Helsingissä tehdään uusia ihmisiä vain silloin, jos aistisi ovat avoimena uuden oppimiseen ja oman epämukavuusalueen kynnys on matalalla. Suhteellisen helppoa on kääntää takuulla ei suhtautuminen seminaarin ajaksi miksipä ei asentoon. Voin luvata, että paikalta löytyy kaikki osaaminen ja ideat, jota tarvitaan menestyksekkään golftoiminnan aikaansaamiseksi ihan minkä tahansa piki- tai soratien päähän. Ratkaiseva ajatus voi iskeytyä päähäsi luentosalissa, lounaalla, messuilla, kahvilla tai baarissa. Ihan yksin ja omin avuin se ajatus ei päähän kuitenkaan kiipeä. Juuri siksi osallistuminen oikealla moodilla on niin tärkeää. Tervetuloa kevätseminaariin 27.2.2020.

Itseltäni on jäännyt pitkään huomaamatta, että toisten kuuntelu on oman kehityksen kannalta paljon keskeisempää kuin omien juttujen jatkuva suoltaminen. Asia on vaikea, koska omia ajatuksiaan pitää jatkuvasti turhan suuressa arvossa. Tämän voivat allekirjoittaa varmaan kaikki minua paremmin tuntevat. Kyseinen havainto konkretisoitui jälleen kerran, kun olin juttusilla yhdistyksen ex-puheenjohtaja Esa Meriläisen kanssa Nurmijärven upeassa klubitalossa. Tällä kertaa keskustelimme ensisijaisesti golfyhteisön, mutta vähän toimialankin strategiatyöstä. Keskustelun aikana nautin suunnattomasti hetkistä, jolloin Esa oli keskustelussa esittämäni väitteeni osalta eri mieltä. Ihan keskinäistä riitaa ei saatu aikaiseksi, mutta keskustelun sisältöä se kummasti terävöitti.

Kun toimiala yhdessä rakentaa yhteistä strategiaa, niin muutamiin kysymyksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Kuka on tulevan strategian asiakas? Loppukäyttäjä eli golffari vai jäsenpalvelua vastaanottava yhdistys eli golfyhteisö. Jos molemmat, niin edelleen mitä teemoja ja keinoja strategian toteutukseen valitaan, miten toimenpiteet jalkautetaan ja miten saavutettavia tuloksia arvioidaan. Onko golfyhteisön rooli antaa omasta näkökulmastaan syötteitä esimerkiksi kyselyiden kautta toimialan strategian laadintaan? Siis ajatuksella, että näitä toimenpiteitä pitäisi toimialan järjestöjen tehdä, jotta golfyhteisöt eläisivät jatkossakin. Onko golfyhteisön paremminkin syytä etsiä toimialan strategiasta sellaisia kansallisesti tehtäviä toimenpiteitä, joista golfyhteisö saa valmista vetoapua omaan toimintaansa? Valita niitä siihen tekeillä olevaan omaan strategiaan tai toimintasuunnitelmaan vähintäänkin toimialan strategian kanssa samansuuntaisia tavoitteita. Näitäkin asioita pohdimme podcastissa Esan kanssa.

Terveisin Pekka Palmunen

Golf Watch Podcast 2020 #11_Golfyhteisön strategia