Kulmamies #17 Kylähullut
Minua on aina kiehtonut erikoiset ihmiset. Enkä tarkoita nyt yksinomaan surmanajaja Onni Suurosta, joka aikoinaan ajoi moottoripyörällään valtavan puutynnyrin sisällä jokaisen kylän torilla Suomessa. Enemmänkin henkilöitä, jotka jostain syystä käyttäytyvät valtavirrasta poiketen ja miettivät tavallisiin asioihin omanlaisia ratkaisuja. Näillä ihmisillä tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle katsoa tavallisia asioita epätavallisesta näkökulmasta. He eivät useinkaan häpeä mitään, vaan jopa nauttivat ympäristöönsä aiheuttamistaan kohahduksista. Kylähulluista esimerkkinä toimivat Jouko Turkka, Jörn Donner, MA Numminen, Björn Wahlroos tai Aki Kaurismäki.
Kylähullujen sarjaan löytyy myös julkisuudesta vähemmän tunnettuja ihmisiä. Ystäväni lähetti minulle muutama päivä sitten linkin Teams nauhoitukseen, jossa Vaalan kunnan tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Pentti esitteli vahvassa humalatilassa tarkastuskertomusta kunnanvaltuuston kokouksessa. Luottamustehtävä hoidettiin, vaikka taistelussa menivät sekaisin sadat miljoonat ja kymmenet tuhannet eurot. Myös ali- ja ylijäämät vaihtoivat esityksen aikana paikkaansa. Esitys oli asiasisällöltään uskomattoman pahasti epäonnistunut. Silti suhteellisen hilpeä yhteenveto, jossa vahvalla itseluottamuksella suoritettu varsinainen jonglööraus aiheutti minussa jonkinlaista ihailua. Samalla tavoin kuin kaatokännissä olevan pyöräilijän pysyminen pystyssä jyrkässä alamäessä, ojien välissä, viidenkympin nopeudessa ja ilman käsiä ajellessa. Taitosuoritus lähes kaikilla mittareilla.
Vaalasta mieleeni tuli Jaala, jossa oli aikoinaan anoppini kesämökki. Vuosituhannen alkuvuosina Kymenlaaksolaisen pikkukunnan kyläkauppa keräsi pihalleen muutaman paikallisen lisäksi kesämökkiläisiä. Punaisesta laudasta kasatun kesäkahvilan pihaan syntyi jono, kun paikallinen maajussi jätti lottokuponkiaan. Numerot valittiin omanlaisella tavalla. Kuponki laitettiin kesäkahvilan seinään nastoilla kiinni. Isäntä otti taskustaan tikat ja heitti ne muutaman metrin päästä kuponkiin. Saneli sitten numerot kioskin tytölle, joka kopio ne veikkaustoimistoon lähetettävään lappuun. Me mökkiläiset seurasimme tätä toimitusta kioskijonossa seisoen. Aki Kaurimäki olisi nauhoittanut tilanteesta ihan ilman ohjausta ja jälkikäsittelyä lyhytelokuvan Cannesin elokuvajuhlille.
Yhdistyksemme entinen presidentti Rauno Pusa on koostanut elämänkertansa kirjaksi. Myös golftoimiala on kahdella kentällä aikoinaan toimineen toimarin kirjassa edustettuna. Raunoon on vuosien saatossa pesiytynyt myös jonkinlainen kylähulluuden siemen. Mahtipontisia asioita hyvällä itsetunnolla ja ilman kyselyä tapahtuu sopivin väliajoin. Joitain toiminta ärsyttää ja jotkut ihailevat miehen innostuneisuutta. Usko omaan tekemiseen, dynaaminen ote ajankohtaisiin asioihin, itsensä likoon laittaminen ja pelkäämättömyys reaktioiden osalta. Ne ovat kylähullun voimavaroja ammentaa uutta ja ravistella ympäristöön luutuneita asenteita.
Kaksi päivää sitten minulle soitti kollega. Toimitusjohtaja oli kehitellyt perinteistä poikkeavaa tulonhankintaa johtamalleen golfseuralle. Aihiota kehitettiin puhelun aikana yhdessä lähtökohdalla, että asiaa pitäisi katsoa laatikon ulkopuolelta. Periskooppia näissä tilanteissa aina tarvitaan, koska katsojat istuvat itse laatikon sisällä. Innostava tilanne, jossa oli myös kylähulluudelle tilaa. Kylähulluus on katoavaa kansanperinnettä. Meitä kahlitsee ajatus, mitä toiset meistä ajattelevat ja millaista osaamista tai mielipidettä tulisi asioiden tulokulmissa korostaa. Kylähulluus ei aina ole sivuraiteilla olemista, syrjäytymistä, puutteellista tietoa ja ajattelematomuutta. Se voi olla myös valtavirrasta poikkeamista, uskoa omaan asiaansa ja kehittämisen intohimoa. Varmaa on kuitenkin se, että ripaus hulluutta tarvitaan erottumiseen ja menestykseen.
Kättelin sellaiset 25 vuotta sitten ykköstiillä ruskettununeen viisikymppisen kaverin. Hän kertoi viettäneensä edellisen kevään Afrikassa, vaikka vapaaehtoiseksi kriisityöntekijäksi häntä olikin vaikea kuvitella. Heti ensivaikutelma toi hänessä esille omanlaisen piilevän kylähullun. Kierroksen aikana selvisi, kuinka hän oli satsannut elämässään kaiken golfin pelaamiseen. Muutos oli niin valtava, että koko planeetan vaihtaminen ei siitä kauaksi jäisi. Tapasin hänet sattumalta noin vuosi sitten Heinolan Citymarketilla. Onnellinen mies. Mutta tämän kylähullun elämäntarinan saat kuunneella podcastina oheisen linkin kautta.
Terveisin Pekka Palmunen
Vastaa